Yleistä

Pelaaja: Varislapsi
Pelipaikka: Lyrath
Fan art: Toki :3
Copyright: Ulkoasun kuvasta iso kiitos Chiryuulle. Kaikki muu on minun, joten ei kopioimista.

Nimi: Vanilja Tammisora
Rotu: puoliverinen: ½ ihminen (äiti), ½ metsäläinen (isä)
Ammatti: muusikko (huilunsoittaja)
Ikä: 24 (Ihmisissä n. 18)
Sukupuoli: nainen

Elementti & Taikuusaste: Vaniljan taikuusaste on 3. Vaikka hän ei osaa minkäänlaisia taikoja, hänen elementtinsä, ilma, auttaa häntä hivenen huilunsoitossa. Neiti itse ei tosin asiaa tiedosta.

Asuinpaikka: Vanilja matkustelee paljon, ja yöpyy siksi usein majataloissa. Omaa asuntoa neiti ei omista, mutta tätinsä Josephinen ja tämän miehen kotiin Mihrasissa hän on aina tervetullut.

Ase: Puinen, noin metrin pituinen jousi, jonka Vanilja sai Rónánilta. Ase on vanha, mutta silti erittäin hyväkuntoinen. Vanilja hallitsee aseensa käytön täysin, mutta käyttää sitä hyvin harvoin (useimmiten se kulkee mukana ihan vain "varmuuden vuoksi") eikä koskaan ammu tappaakseen.

Perhe/ lemmikki

Perhe listattuna läheisimmästä alkaen:
Josephine "Joe" Tammisora (täti): Miekkailunopettaja, asuu Mihrasissa. Kasvattanut Vaniljan 7-vuotiaasta asti.
Rónán Korppi (Josephinen mies): Asuu Joen kanssa Mihrasissa, opettaa ammatikseen jousiammuntaa, haltia.
Tuhka Tammisora (äiti): Miehensä kuoleman vuoksi erittäin syvästi masentunut, asuu siskonsa Caran kanssa pienessä kylässä läntisessä Lyrathissa. Vanilja ei ole tavannut äitiään kertaakaan sen jälkeen, kun muutti Mihrasiin.
Cara Tammisora (täti): Vaniljan äidin pikkusisko, asuu miehensä ja Tuhkan kanssa. Caralla on yksi tytär, 6-vuotias Carmine.
Aviram Hirundo (isä): Kuoli Vaniljan ollessa seitsemän.

Lemmikki:Vanilja omistaa rohkean ja itsepäisen orin (meidän maailmamme hevosrotuihin verrattaessa muistuttaa holsteininhevosta), Altaon. Altao on väritykseltään kimo (mutta sen pohjaväri, musta, erottuu vielä selvästi) ja sen säkä on ~150 cm. Vaikka se on uskollinen omistajalleen, vieraita kohtaan sen käytös saattaa olla suorastaan raivostuttavan epäilevää ja oikukasta.

Ulkonäkö

Ainakaan nopeasti vilkaistuna Vanilja ei ole ulkonäöltään mitenkään erityisen huomiota herättävä; hän on hentorakenteinen (ja kevyt, nainen painaa vain 45 kg), melko lyhytraajainen ja iholtaan kalpeahko. Vaniljan kasvot ovat sydämenmuotoiset, selväpiirteiset ja lämpimän hyväntuuliset ja neidiltä tuntuu löytyvän sopiva hymy joka tarkoitukseen: iloon ja suruun, vihaan ja pelkoon. Hänen hiuksensa ovat harmaanruskeat kera muutaman vihreään haituvan ja usein hieman pörröiset. Ne ulottuvat oikeastaan jonkin verran olkapäiden yli, mutta tahtovat varsinkin kostealla säällä kihartua niin, että jäävät suunnilleen olkapäiden tasolle. Neitosen korvat ovat hänen metsäläisisänsä peruja, suipot, kapeakärkiset ja hieman ihmisenkorvia pidemmät. Hänen silmänsä taas ovat tummaripsiset ja aavistuksen vinot, mikä tekee neidin kasvoista leikkikisän ja lapsekkaan näköiset ja hän näyttääkin aavistuksen ikäistään nuoremmalta (tämä seikka harmittaa Vaniljaa, jos hänelle siitä huomautetaan.) Hänen vasen silmänsä on sävyltään syvän metsänvihreä, mutta oikea on tuhkanharmaa ja silmienväri lieneekin oiva tuntomerkki, jos neidon koittaa tunnistaa.

Vaniljan keho on paitsi hoikka ja kepeän näköinen, myös varsin lyhkänen (varsinkin kun molemmat hänen vanhemmistaan olivat pitkiä) sillä neidiltä löytyy pituutta vain reilut 160 cm. Päällään hänellä on yleensä pehmeät, mustat kangashousut, tumman siniharmaa tunika, havunvihreä liivi ja kylmemmillä säillä tummanharmaa viitta (kera siivenmuotoisen soljen). Kenkinä toimivat mustat, yksinkertaiset ja käytännölliset saappaat.
Vaatteiden yksityiskohdista mainittakoon tunikan erittäin väljät hihat (siis todellakin väljät, vaikkei se näy kuvista) ja melko avoin, pyöreä kaula-aukko, sekä liivin musta vyö ja pitkä hiippahuppu. Vanilja omistaa myös kauniin, vaalean siniharmaan mekon, johon neito pukeutuu kesäisin kaupungissa ollessaan.

Vähän vaatteiden väritystä: klik

Luonne

Vaniljan ulkonäöstä mainitsin, ettei se ole erityisen mieleenpainuva. No, naisen luonteen takia se olisikin melko turhaa, sillä yleensä Vanilja kyllä muistetaan, niin hyvässä kuin pahassakin.
Neidin luonteen pääpiirteitä ovat mm. karismaattisuus, avoimuus ja hyvä mielikuvitus. Lyhyesti sanottuna hän on hämmentävä yhdistelmä nokkelan ilkikurista pikkukakaraa ja ymmärtäväistä pohdiskelijaa - jos ilmaus nyt mitään selventää. Kuten arvata saattaa, Vanilja on melko ulospäinsuuntautunut ja arvostaa ihmisten seuraa, mutta matkustelijana hän on tottunut pärjäämään niin väkijoukossa kuin yksinäänkin. Hän on varsin sanavalmis ja nokkela ja rakastaa heitellä sarkastisia kommenttejaan keskustelun väliin niin usein kuin vain mahdollista. Hänestä ei kuitenkaan voi sanoa "se, joka on aina äänessä", sillä Vanilja osaa olla hyvä kuuntelijakin ja itse asiassa neito rakastaa kuunnella muiden kertomuksia vaikkapa heidän kokemuksistaan tahi mielipiteistään. Vähän uteliaskin Vanilja tahtoo olla, mutta yleensä neiti osaa kuitenkin lopettaa kyselemisen ajoissa eikä siten onnistu (tahtomattaan) kovin helposti loukkaamaan muita. Hän osaa myös arvostaa ja olla aidosti kiinnostunut muidenkin ehdotuksista ja näkökannosta. Hän yrittää aina olla tuomitsematta ihmisiä näiden yksittäisten tekojen tai mielipiteiden perusteella, eikä suutu oikeasti kovinkaan helposti. Yleensä neidistä syntyy pirteän aurinkoinen ja hyväntahtoinen mielikuva, mutta taitavana näyttelijä hän osaa kyllä antaa itsestään ihan sellaisen kuvan kuin vain itse haluaa.

Vieraita kohtaan Vanilja pyrkii aina olemaan ystävällinen ja kohtelias ja onnistuukin siinä melko hyvin, ainakin niin kauan kun toiselta löytyy edes hippunen huumorintajua. Neiti osaa kyllä halutessaan olla hyvinkin pirullinen ja inhottava "kiusankappale" -ja hän myös tietää sen. Useimmiten kohdatessaan erityisen epämiellyttävän henkilön neitonen kuitenkin koettaa vain vältellä tätä, vaikka nauttisikin suuresti inhoamiensa henkilöiden kiusaamisesta piilosarkastisilla kommenteillaan. Jos hän taas huomaa jonkun yrittävän olla ilkeä hänelle, hän useimmiten onnistuu raivostuttamaan kyseisen henkilön esittämällä, ettei huomaa ilkeily-yrityksiä ja olemalla tälle suorastaan sietämättömän kiltti. Tästä päästäänkin seikkaan, joka saa jotkut inhoamaan Vaniljaa: neidin huumorintaju käy hyvinkin ärsyttäväksi hänen ollessaan kujeilevalla tuulella.

Pohjimmiltaan neiti on kuitenkin hyvin lempeä ja huolehtivakin sekä ehdottoman luotettava otus, joskin nuo ominaisuudet tahtovat usein jäädä muiden alle piiloon, eikä ole ollenkaan tavatonta, että neiti onnistuu hämmästyttämään muut ajoittaisella itsepäisyydellään ja sinnikkyydellään. Hän rakastaankin väittelytilanteita ja pikkukinoja yli kaiken, ja sitä vastoin vastoin hän ahdistuu tarkoista säännöistä ja ohjeista ja siitä, kuinka hänelle huomautellaan niiden noudattamisesta. Neiti kaipaa vapautta ja yllätyksiä, mikä on yksi syy siihen, ettei hän suostu asettumaan aloilleen vaan on ottanut kulkurin roolin.

Menneisyys

Vanilja syntyi 19.11. (kutakuinkin kello yhden aikoihin yöllä) pienessä kylässä, läntisessä Lyrathissa. Hän asui äitinsä Tuhkan ja tätinsä Caran luona ja hänen lapsuutensa oli tytölle varsin mukavaa aikaa. Tuhka soitti ammatikseen huilua ja Cara oli ompelijatar ja molemmat yrittivät innokkaasti opettaa taitojaan Vaniljalle. Caran yritys todellakin jäi vain yritykseksi, mutta huilunsoitosta tyttönen innostui kovasti ja Tuhka ostikin tuolle pian oman, puisen poikkihuilun. Cara pysyi Vaniljalle kuitenkin aina yhtä läheisenä kuin äitinsä, olihan tyttö tuntenut tämän syntymästään lähtien.
Isästään, Aviramista, Vanilja ei sitä vastoin koskaan ole tiennyt juuri mitään. Aviram ei missään vaiheessa Vaniljan lapsuutta asunut tytön luona, ja itse asiassa hän ehti tavata isänsä vain kaksi kertaa tämän vieraillessa kylässä. Aviram kuoli 25.11. (hän kaatui jokeen ja hukkui yhteenotossa keijujen kanssa, mutta sitähän Vanilja ja Tuhka eivät tiedä) Vaniljan ollessa 7-vuotias (ihmisissä n. viisi). Miehensä menettäminen sai Tuhkan masentumaan erittäin syvästi ja naisen käydessä itsetuhoiseksi Cara järjesti siskonsa Josephinen ottamaan Vaniljan luokseen Mihrasiin.

Vaniljan elämä Mihrasissa oli tasaisen turvallista ja mukavaa huolimatta siitä, että Josephine ("Joe") oli Vaniljan muuttaessa hänen luokseen vain 18-vuotias. Joe opetti Vaniljalle lukemista ja kirjoittamista, hieman kaikenlaista yleistietoa, hyviä käytöstapoja ja miekkailua, mutta viimeksi mainitussa tyttö ei menestynyt ollenkaan. Joe myös järjesti erään muusikon opettamaan Vaniljalle huilunsoittoa, sillä tyttö haikaili kovasti entisen harrastuksensa perään. Vastapalvelukseksi Joe lupasi auttaa muusikon tytärtä Indiraa miekkailun opiskelussa ja tästä tulikin Vaniljan hyvä ystävä, jota neiti yhä käy silloin tällöin tervehtimässä.

Joe tutustui 23-vuotiaana Rónániin, ja he menivät naimisiin melko pian sen jälkeen. Rónán muutti asumaan Joen ja Vaniljan luokse ja hänestä tuli hyvin läheinen myös Vaniljalle. Rónán opetti neidin ampumaan jousella, mikä sujuikin tältä miekkailua luontevammin, ja antoi kahdesta jousestaan vanhemman tälle. Vaikka toisin luulisi, ei miehestä kuitenkaan tullut Vaniljalle minkäänlaista "isähahmoa", vaan neiti tuntee yhä olonsa hieman vaivautuneeksi tämän seurassa (Vaniljan mielestä Rónán on niin käsittämättömän hiljainen ja sulkeutunut.)
Neiti asui Joen ja Rónánin kanssa 20-vuotiaaksi asti, jolloin hän päätti lähteä omilleen ja on elänyt sen jälkeen matkustellen. Joeta hänen ratkaisunsa ei miellyttänyt, minkä takia Vanilja pitää velvollisuutenaan käydä aina silloin tällöin Mihrasissa tätiään tervehtimässä. Leipänsä hän tienaa soittamalla poikkihuilua, sillä pienestä asti soittaneena hän ei ole siinä ollenkaan hassumpi. Useimmiten Vanilja soittaa kaupungeissa saaden rahaa kuuntelijoilta sekä niiltä satunnaisilta ohikulkijoilta, jotka haluavat varjella mainettaan hyvänä ihmisenä tai ovat vain hyvin rikkaita. Muutaman kerran neitonen on päässyt soittamaan aatelin hoviinkin.

Taidot/ heikkoudet

Taidot/ Vahvuudet:
- Lahjakas huilunsoitossa
- Hyvä ratsastamaan, ampumaan jousella ja piirtämään
- Osaa lukea ja kirjoittaa
- Melko älykäs
- Osaa olla kohtelias halutessaan

Heikkoudet:
- Tarkat säännöt ja ohjeet ahdistavat neitiä
- Joskus liiankin itsepäinen
- Alhainen taikuusaste
- Ilman joustaan ei osaa puolustautua millään tavoin
- Kärsii kohtalaisesta klaustrofobiasta eli ahtaiden paikkojen kammosta
- Metsäläisenääni saattaa kuulostaa epäselvältä, jos siihen ei ole tottunut
- Ei ui kovinkaan hyvin
- Perhesuhteissa epävarmuutta

Muuta

- Vaniljan piirtää mielellään hiilellä silloin, kun sattuu saamaan käsiinsä paperia. Hän myös tanssii satunnaisesti.
- Vaniljan rahatilanne vaihtelee hänen ammattinsa vuoksi paljon, mutta enemmin sitä rahaa on liian vähän kuin ylimääräistä, tai edes tarpeeksi.
- Vanilja kulkee pidemmät matkat aina ratsain. Poikkihuilu, jousi ja nuoliviini kulkevat lähes aina mukana, kuten myös pieni kassi, jossa on ainakin rahapussi, pikkuinen, kauniskantinen satukirja (neiti sai sen pienenä äidiltään ja pitää sitä vähän kuin onnenamulettina), pari hiilentynkää ja usein muutama pergamentti.
- Vanilja rakastaa sekä lumi- että vesisadetta, mutta pitää kuitenkin yleisesti ottaen enemmän lämpimästä kuin kylmästä säästä.
- Vaniljan lempivärejä ovat vihreän eri sävyt, oranssi ja siniharmaa. Kovin vaaleista väreistä hän ei luonnonvalkoista lukuun ottamatta pidä.
- Vanilja on perinyt isältään metsäläisen äänen; hänen äänensä on hiljainen ja hieman "mumiseva", hauraan kuuloinen, ja siitä saattaa olla vaikea saada selvää mikäli siihen ei ole tottunut.
- Vanilja pystyy syömään lihaa, mutta vain erittäin vähän kerrallaan - suurempi määrä ei pysy sisällä ja tekee hänen vatsansa hyvin kipeäksi.
- Vanilja on oikeakätinen, mutta hänen vasen silmänsä on vahvempi (esim. tähdätessään jousella tai katsoessaan kaukoputkella hän siis sulkee oikean silmänsä.)
- Vaniljan käsiala on kaunis ja tyylitelty, mutta neito on melko hidas kirjoittamaan.
- Vanilja viihtyy rotunsa vuoksi erittäin hyvin metsässä ja viettääkin siellä usein aikaa vain nauttien puiden läheisyyden tuomasta "turvallisuuden tunteesta". Häntä myös inhottaa suuresti, jos joku tekee pahaa puille.

Galleria

Omat: 1
Fanart: 1 2 3 4